22.6.2016

Uusia tuulia blogimaailmassa

Heipähei ihanat blogini lukijat!

Muutosten tuulet ovat puhaltaneet elämässäni melko voimakkaasti tänä vuonna, joten nyt on blogin vuoro saada osansa näistä tuulista. Välivuosiblogin on nimittäin aika siirtyä syrjään (ja EI, en ole saanut opiskelupaikkaa AINAKAAN TOISTAISEKSI, vaan tuloksia odotellaan..), sillä haluan päästä luomaan laajempaa sisältöä, joka ei keskity ainoastaan välivuoteen, koska on puuduttavaa koko ajan muistuttaa itseään siitä, että on välivuodella ja ilman opiskelupaikkaa. En halua jämähtää paikoilleen miettimään kouluun pääsemistä, vaan pyrin pääsemään eroon näistä ajatuksista. Tottakai kouluun pääsemisestä muistuttaa jatkuvasti ympäristö ja sen luomat paineet, mutta pyrin olemaan ajattelematta asiaa sen enempää. Ikävä kyllä ainakin omalla kohdallani välivuosi muistuttaa jatkuvasti omasta huonoudesta ja epäonnistumisesta, mikä painaa pitkässä juoksussa omaa mielialaa alaspäin. Muutto uuteen kaupunkiin on saanut minut ajattelemaan asioita eri näkökulmasta ja tuonut elämääni niin paljon uusia asioita, että ajattelin jättää välivuosiblogin taakseni ja siirtyä elämässä eteenpäin myös blogin kanssa.

SIISPÄ! Kutsunkin nyt sinut siellä ruudun toisella puolella uuteen maailmaan Seilori-Heidin kanssa osoitteeseen www.seiloriheidi.blogspot.com jatkamaan osaksi samoista aiheista kun täällä vanhassakin blogissa, mutta tutustumaan myös aivan uudenlaiseen sisältöön! Toivottavasti liitytte seuraan!

Välivuosi Heidin kanssa kiittää ja kuittaa! Olette ihania!

17.5.2016

MUISTOJA

Tänään tulee kuluneeksi vuosi isäni kuolemasta. On tullut aika käydä läpi ikävät muistot vuoden takaa. Olen käynyt läpi vuoden takaisia muistoja tottakai jo monta kertaa, mutta nyt niitä muistoja eletään päivä tai viikonpäivä kohtaisesti. Muistellaan mitä tapahtui päivinä ennen kuin isäni nukkui pois ja mitä tapahtui tuon ikävän päivän jälkeen. Katsoin parhaaksi tulla muistelemaan näitä muistoja kotiin, sillä yksin omissa oloissa muistelu olisi varmasti käynyt todella raskaaksi. Nyt olen lähellä äitiäni ja siskoani, sekä isäni hautaa, jotta voin käydä viemässä haudalle kukkia ja kynttilän.

Muistot alkoivat palailla pieninä osina jo matkalla kotiin sunnuntaina. Oikeastaan muistot palasivat mieleeni keskustellessani tänä keväänä valmistuvien ystävieni kanssa ylioppilaskokeiden tulosten julkistamisesta. Samalla tajusin, että oli kulunut vuosi siitä viikonpäivästä, kun isäni kuoli. Isäni kuolinpäivää seuraavana päivänä nimittäin tuli ylioppilaskokeiden tulokset ja harmittelin sitä, että isältäni jäi ne näkemättä. Kuten jäivät myös ylioppilasjuhlani.

Seuraavat muistot tulivat linja-auton kulkiessa sen sairaalan, jossa isäni kuoli, ohi. Vietimme sairaalassa ehkä pisimmältä tuntuneen aamuyön ikinä. Muistan vieläkin kuinka tyhjältä olo tuntui. Koko kroppa tuntui olevan voimaton. Itku ja suru tulivat aaltoina. Välillä tuntui, että kyyneleet yksinkertaisesti loppuivat. Täytyi pitää tauko. Sairaalasta ei ole kuitenkaan jäänyt "kauhukuvaa", vaikka kokemukset siellä olivat todella rankkoja, mutta tottakai jonkinlaisia tuntemuksia mieleen palaa joka kerran kun sairaalan ohi kuljetaan.

Ensimmäisenä kotona menimme äitini kanssa käymään äitini vanhempien luona. Siellä käydessä minulla tuli sellainen olo, että onneksi ollaan nyt hieman iloisemmissa merkeissä. Mummoni ja ukkini olivat niin iloisia, kun menin ensimmäisenä tervehtimään heitä tultuani kotiin. Viimevuonna samana päivänä halusimme mennä kertomaan suru-uutisen paikan päälle sen sijaan, että olisimme kertoneet sen puhelimessa. Olen todella onnellinen siitä, että menimme. Oli tärkeää olla toistemme tukena siinä hetkessä.

Tänään ikävä kertautuu ja muistot tulevat mieleen entistä vahvempana. Tänään laitoin kynttilän palamaan heti aamusta isäni muistolle. Tänään aion myös lukea kaikki adressit sekä katsoa hautajaisiin tekemäni muistovideon. Tänään julkaisen myös teille runon, jonka ensimmäisen säkeistön kirjoitin sinä yönä kun isäni kuoli. Loput olen kasannut tässä vuoden mittaan aina, kun ikävä on alkanut painaa mieltä tai taakka on tuntunut liian painavalta. Joten siis tänään isää muistellen, tässä teille kirjoittamani runo;



On kello kolme yöllä kun puhelin soi, ajattelin vaan et ei tää totta olla voi. Kehon valtaa shokki joka jalat alta vie, tähänkö päättyy meidän yhteinen tie. Muistan kun sanoin sulle heipat ja tsemppiä, mut en ois silti uskonut, et nyt ois sun aikasi lähteä. Matkal nyt taivaskin meidän kanssa itkee, samal kun enkelit saattaa sut taivaan portin viereen. On matka pitkä ja lohduton kun olo on tuskaisa ja turvaton. Kun vihdoin vierelles pääsen ja katson kun nukut unta syvintä, ei tunne enää sun sykkivää sydäntä. Mieles pyörii kysymykset; Mikä mahtoi olla sun ajatus viimeinen? Oliko mieli rauhaisa vai kiireinen? On yö pitkä ja olo voimaton, on mieli katkera, ikävä mitä valtavin. Aamulla pelastava enkeli meidät kotiin tyhjään saattaa ja huolta meistä surevista kantaa. Vaik tiesi sun pois lähtevän, jätit taakses surun ikävän. Toivon et nähdään viel joskus tuolla toisella puolen, paikas jos häviää murheet ja huolet. Ja niin alkoi polku pitkä ja yksinäinen, tie surun ja menetyksen.

Isän muistoa kunnioittaen ja isää ikävöiden,

Heidi

14.4.2016

MUUTTOPUUHIA

Täällä ollaan, hiljaiselosta huolimatta! Muutto ja pääsykokeet ovat tuoneet elämään mukavasti ohjelmaa viimeaikoina.. Nyt kuitenkin muutto alkaa olla sillä mallilla, että olen ehtinyt hieman panostaa blogiinkin. Tällä kertaa palataan pari viikkoa ajassa taaksepäin siihen päivään, kun oli aika pakata muuttoauto ja suunnata kohti uusia haasteita. Tuntuu ihan hullulta se, että muuttopäivästä on aikaa jo lähes kaksi viikkoa! Aika on mennyt todella nopeaan.. Mutta kurkataan nyt miten se tavaroiden pakkaus meikäläiseltä oikein luotti...



Pahoittelut blogin hiljaisuudesta, mutta nyt on aika panostaa pääsykokeisiin täysillä! Lupaan, että kun jaksatte odottaa kesään, on tulossa paljon matskua tänne blogin puolelle! Tuutte vielä lukemaan mun postauksia kyllästykseen saakka.. ;)

Kuulemisiin!

28.3.2016

Tilannepäivitys

Heipähei taas pitkästä aikaa!

Minusta tuntuu, että olisi tilannepäivityksen aika, nimittäin en enää kohta itsekkään pysy kärryillä, että missä mennään. Nimittäin; lauantaina oli mun viimeinen työpäivä! Tämä siis luonnollisesti kertoo siitä, että muutto alkaa olla jo melko lähellä. Muutto tapahtuu siis tällä viikolla, tarkkaa päivää ei ole vielä kuitenkaan lyöty lukkoon (ei sillä, hyvä niin, koska ainuttakaan tavaraa en oo vielä pakannu).

Lauantain viimeinen työpäivä oli haikea, sillä tuntui todella omituiselta, kun kaikki toivottelivat hyviä jatkoja ja antoivat heippahaleja. Nytkö en enää olisikaan täällä töissä? Suhteellisen monta vuotta kuitenkin takana näiden aivan huikeiden työkavereiden kanssa ja nyt en enää näkisikään heitä joka päivä. Ja mikä pahinta, kaikki tuntuu niin lopulliselle. Ehkä juuri se LOPPU pelottaa minua. Olen kuitenkin ihan hurjan kiitollinen siitä, kun olen saanut työskennellä juuri tässä kyseisessä työpaikassa ja juuri näiden tiettyjen ihmisten kanssa. En olisi voinut toivoa parempaa! Joten työkamut, jos luette tätä; KIITOS. Koko sydämeni pohjasta.

Töiden loppumisen jälkeen on ollut vähän epätodellinen ja tyhjä olo. Ei tarvitsekaan aamulla lähteä töihin, vaan täytyy itse keksiä päivän sisältö. Onneksi oli pääsiäinen ja äiti ja sisko olivat kotona, joten sitä tekemistä luonnollisesti oli. Mutta entäs nyt, kun muuton jälkeen onkin ihan yksin? Ei voi kuin toivoa, että sitä sisältöä löytyy elämään myös yksin ollessa. Tietysti pääsykokeisiin lukeminen tuo elämään oman sisältönsä, mutta täytyyhän sitä tehdä jotain muutakin kun vain lukea pääsykokeisiin. No mutta tätä on turha murehtia vielä tässä vaiheessa. Sen näkee sitten, kun on muuttanut, että miten se elämä uudella paikkakunnalla lähtee siitä muovautumaan.

Innolla kuitenkin edelleen uusia tuulia kohti! Blogin suhteenkin hieman uusia suunnitelmia, joista lisää sitten muuton jälkeen!Kiitos juuri sinulle, kun olet mukana mun elämän uusissa tuulissa!

Kuulemisiin, Heidi

18.3.2016

VIIKONLOPPUVIDEO

Moikkamoi ja mukavaa viikonloppua kaikille! Näin viikonlopun kunniaksi ajattelin julkaista teille tällaisen fiilistelyvideon viime viikonlopulta. Täällä Savossa puhalsi ainakin tänään melkoisen kylmä tuuli ja sää on pakastumaan päin ihanien aurinkoisten päivien jälkeen, joten on kiva palata katselemaan tällaisia videoita ihan kotisohvalta käsin. Toivottavasti tykkäätte! PS. Muistakaa tykkäillä ja tilailla mun youtube-kanavaa jos haluaisitte nähdä minulta enemmän videoita!



Kuulemisiin, Heidi