29.9.2015

Get to know me - 20 faktaa minusta

20 faktaa minusta:

1. Olen syntynyt vuonna 1996, eli olen 19-vuotias.

2. Horoskooppini on härkä ja koen, että luonteenpiirteeni sopivat hyvin yleisimpiin härän luonteenkuvauksiin.

3. Olen meidän perheen esikoinen ja joskus aina toivon, että minulla olisi isoveli, sillä joskus tarvittaisiin isoveljeä rauhoittamaan meidän siskosten kinasteluja.

4. Minä olen 162cm pitkä ja lyhyempi kuin pikkusiskoni, jonka takia minua luullaan toisinaan meistä nuoremmaksi.

5. Olen oikeakätinen.

6. Minulla on syntymämerkkinä vasemmassa silmässä ruskea/oranssi piste, jollainen löytyy myös mummoltani.

7. Harrastin pienenä nykytanssia ja rakastan tanssia edelleenkin.

8. Hiukseni ovat luonnonkiharat ja suoristan hiukseni lähes päivittäin.

9. Pidän enemmän suolaisesta kuin makeasta, jonka takia minun tulee laitettua ruokaa enemmän kuin leivottua.

10. En ole koskaan polttanut tupakkaa ja enkä pidä tupakoinnista.

11. Omassa huoneessani on neliöitä yksiön verran. 

12. En ole koskaan matkustanut kauas. Olen käynyt ainoastaan naapurimaissamme Ruotsissa, Venäjällä ja Tanskassa.

13. Olen raitahullu. Rakastan kaikkea mustavalkoraidallista.

14. Olen Apple-addikti ja en voisi vaihtaa iPhonesta mihinkään muuhun puhelimeen. Kerran iPhone, aina iPhone.

15. Minua on lävistetty kolme kertaa. Eli kolme korvanreikää.

16. Rakastan sisustamista ja arkkitehtuuria. Olen vieraillut yhteensä kolmilla asuntomessuilla ja joka messuilta mukaani on lähtenyt ainakin yksi kassillinen talomallistoja ja esitteitä. 

17. En lue kirjoja. Tai jos luen niin tooodella harvoin.

18. Pidän tatuoinneista, mutten VIELÄ omista yhtäkään.

19. En juo maitoa.

20. Jos voittaisin lotossa, toteuttaisin unelmani oman talon suunnittelusta ja toteutuksesta.

Siinäpä muutama fakta meikäläisestä! Tiesitkö jo kaikki vai tuliko yllätyksiä? ;)

21.9.2015

Viikonlopun kuulumisia

Hei taas sinne ruudun toiselle puolelle! Jälleen yksi viikonloppu vain vilahti silmissä. Viikonloppuvapaat ovat meikäläiselle harvinaista herkkua ja kun sellainen kohdalle sattuu, viikonloppu vain vilahtaa ohi. Takana on kuitenkin aivan ihana viikonloppu, joka antoi minulle taas paljon energiaa uuteen viikkoon.





Lauantaina lähdimme äitini ja siskoni kanssa Kuopioon teatteriin. Vierailin ensimmäistä kertaa Kuopion kaupunginteatterissa remontin jälkeen ja ai että miten uusi ja raikas olikaan remontoitu teatteri. Kävimme katsomassa teatterissa kokoperheen fantasiaklassikon Ihmemaa Oz:in. Ihmemaa Oz oli kevyttä katsottavaa, josta tuli tosi hyvälle tuulelle. Teatterin kehitys on kyllä valtavaa ja erityisesti Kuopion kaupunginteatterissa panostus yhteen näytelmään on valtava. Lavasteet ja puvut jo pelkästään ovat katsojalle elämys, unohtamatta näyttelijöiden upeaa eläytymistä. Mikä erikoista teatterissakin pystytään jo nykypäivänä hyödyntämään 3D teknologiaa ja myös teatteria katsotaan 3D-lasit päässä.

Lauantai-ilta puolestaan sisälsi äiti-tytär laatuaikaa, sillä siskoni jäi kaverinsa luo yöksi, joten palattuamme kotiin kävimme äitini kanssa lenkittämässä koiran, jonka jälkeen saunoimme ja herkuttelimme hieman televisiota katsellessa. Väsähdimme molemmat aikaisin ja netflix-elokuvien katselun sijaan, oma sänky veti puoleensa ja painauduimme molemmat nukkumaan jo ennen yhtätoista. 




Sunnuntaina sai nukkua pitkään ja sängyssä tuli makoiltua puoleenpäivään saakka. Oli ihanaa pitkästä aikaa vain olla ja rentoutua. Päivällä kävimme perhetuttujen luona syntymäpäiväjuhlilla, jonka jälkeen syötiin yhdessä äidin ja siskon kanssa maittavat tortillat. Illalla näin ystäviäni lenkkeilyn ja hengailun merkeissä ja olikin ihan mahtava saada tasata kuulumisia pitkästä aikaa. Kuvittelin, että välivuosi toisi paljon lisää aikaa myös kavereiden kanssa hengailuun, mutta ainakin tähän saakka on tullut vietettyä aivan liian vähän aikaa ystävien ja kavereiden kanssa. 



Tänään aamuni alkoi lenkillä meidän koiran kanssa, jonka jälkeen laitoin itselleni aamupalaksi banaani-suklaapuuroa. Nyt hieman aikaa blogille, jonka jälkeen rupean valmistautumaan iltavuoroon. Lisäksi täytyy mainita, että tavoitteenani on pitää ainakin tämän viikon ajan nukkumispäiväkirjaa. Haluan vertailla virkeystasoani eripituisten yöunien jälkeen ja selvittää, mikä on paras määrä unta juuri minulle. Viimeaikoina olen huomannut, että virkeystasoni herätessä on vaihdellut huomattavasti, joten olen kiinnostunut selvittämään vaikuttaako unen pituus asiaan vai johtuuko vaihtelu jostain muusta. Jos teillä lukijoilla on kiinnostusta kuulla aiheesta lisää, voisin julkaista testin tuloksia myös täällä blogin puolella.


Postauksen kaikki kuvat on otettu Kuopion kaupunginteatterin upeassa ympäristössä.

PS. Ystäväni vinkkasi minulle, että jokin hyvin oleellinen osa blogiani puuttuu. Nyt oikeasta sivusta löytyy lukijat-sarake, jonka kohdalta löytyy myös ”liity tähän sivustoon”-painike, jonka kautta pääsette liittymään blogini lukijaksi, joten eikun seurailemaan!

13.9.2015

ALKU/START

 13 vuotta. Viimeiset 13 vuotta minä olen istunut koulunpenkillä. Ensin esikoulu, sitten ala-aste, ylä-aste ja lukio. Nyt ensimmäistä kertaa kolmeentoista vuoteen minä en ole koulussa, vaan vietän välivuotta. Ensimmäistä kertaa kolmeentoista vuoteen minun ei tarvitse herätä aamulla kouluun, tehdä läksyjä ja lukea kokeisiin. Ei sillä, että minä olisin mikään mallioppilas noiden asioiden suhteen ollutkaan. Ensimmäistä kertaa kolmeentoista vuoteen minulla ei ole pakollisia rutiineja. Juuri nyt 13 vuotta tuntuu kamalan pitkältä ajalta. Missä minä olen ja mitä minulle kuuluu kun mennään ajassa seuraavat 13 vuotta eteenpäin? Se on erittäin hyvä kysymys.


Uusi blogi täytyisi varmaankin aloittaa esittelyllä. Minun nimeni on siis Heidi. Olen 19-vuotias ja asun Pohjois-Savossa. Valmistuin keväällä 2015 ylioppilaaksi ja tällä hetkellä olen välivuodella opiskeluista. Perheeseeni kuuluu äiti, pikkusisko ja koira. Harrastuksia minulla ei varsinaisesti ole, mutta tykkään lenkkeillä, tanssia, valokuvata ja kuunnella musiikkia. Lisäksi pidän paljon kirjoittamisesta, mikä on osasyy siihen että perustin blogin, sekä luonnosta – erityisesti vedestä. Muita minulle tärkeitä asioita ovat tietysti perhe, sukulaiset ja ystävät. Puolestaan asioita, joista en pidä ovat esimerkiksi linnut, maksalaatikko ja matematiikka.


Syy siihen miksi minulla on välivuosi, on yksinkertaisesti sanottuna se, etten päässyt kouluun. Hain kevään yhteishaussa yhteensä viiteen eri ammattikorkeakouluun, joista pääsin kahteen pääsykokeeseen. Pisteet eivät kuitenkaan riittäneet kumpaankaan paikkaan, sillä toisessa pääsykokeessa pisteeni eivät riittäneet valintakokeen hyväksymiseen ja toisessa koulussa jäin hakijoiden joukossa n. 170. varasijalle. Tulosten selvittyä pettymys oli tietysti suuri, vaikka ennakko-odotukseni eivät suuret olleetkaan, mutta joukossa oli silti pieni toivon pilkahdus. Olisi ollut kiva päästä muuttamaan pois kotoa uudelle paikkakunnalle, tutustumaan uusiin ihmisiin sekä opiskelemaan johonkin tutkintoon.


Vaikka muut ikätoverini tällä hetkellä päivittelevätkin muuttaneensa uudelle paikkakunnalle ja päässeensä kouluun, olen toisaalta kiitollinen siitä, että minulla on välivuosi. Tulevaisuuden suunnitelmat eivät ole vielä aivan selvillä ja monet alat ja koulutukset kiinnostavat vähän, mutten kuitenkaan ole aivan varma onko kyseessä juuri minun juttuni. Saan nyt vuoden miettimisaikaa, joten toivottavasti tässä vuoden aikana toiveeni tulevaisuuteni suhteen alkavat kirkastua. Toinen syy siihen, miksi koen välivuoden olevan hyvä asia, on se, että viimeiset kaksi vuotta ovat olleet minulle henkisesti todella rankkoja isäni sairauden vuoksi.  Keväällä yhteishakua tehdessäni minulla oli todella ristiriitaiset tunteet kouluun hakemisesta, sillä lähteminen kotoa pois isän ollessa sairas olisi tuntunut todella väärältä. Nyt isäni kuoltua olisi lähteminen toisaalta ollut helpompaa, koska en olisi tuntenut niin suurta syyllisyyttä lähtemisestä, mutta tällä hetkellä ikävä olisi ollut syyllisyyttäkin suurempi. Nyt koen tärkeämmäksi sen, että olen kotona äitini ja siskoni kanssa ja saamme surra yhdessä ollessamme toistemme tukena, sekä palata normaaliin elämään henkisesti rankkojen kahden vuoden jälkeen. Välivuosi on siis minulle myös eräänlainen hengähdystauko.


 Ensimmäinen välivuoteni etappi oli tämän blogin perustaminen. Muita blogeja olen seurannut jo useamman vuoden ja myös oman blogin perustaminen on ollut haaveissa tovin, mutta en ole keksinyt blogilleni hyvää aihetta. Nyt kesän aikana keksin, että välivuosi olisi mahtava syy perustaa blogi, sillä kirjoittaisin blogia sekä itselleni että muille. Itselleni blogin kirjoitus on erittäin hyvää ajankulua (uskokaa tai älkää tähän saa uppoamaan uskomattoman paljon aikaa) ja samalla pidän yllä kirjoitustaitoani sekä saan syyn valokuvata. Teille blogini lukijoille kirjoitan blogia siksi, että edes joku siellä ruudun toisella puolella voisi samaistua, saada ideoita omaan välivuoteensa tai jakaa oman välivuosi-tarinansa. Lisäksi blogi on hyvä kanava seurata minun välivuoteni kulkua ystävilleni tai sukulaisilleni esimerkiksi toiselta paikkakunnalta tai kokonaan toisesta maasta (terkut hyville ystävilleni Ranskaan ja Ruotsiin). 


Pyrin pitämään blogini päivitykset mahdollisimman monipuolisina ja toivoisin teidän lukijoiden antavan palautetta, toivomuksia, kysymyksiä ja kaikkea mahdollista minuun tai blogiini liittyen. Minä olen aivan innoissani tästä ja toivon todella, että myös te siellä ruudun toisella puolella tykkäisitte!
Ei muuta kuin tervetuloa mukaan; tästä alkaa välivuosi Heidin kanssa!