25.11.2015

MATKABLOGI/Vuokatti - osa 2

Heissulivei! Nyt seuraa jatkoa Vuokatti-postauksen ensimmäiseen osaan. Jos et ole vielä lukenut matkablogin ensimmäistä osaa lue se täältä. Toisessa osassa kerron teille suurimmaksi osaksi lauantaista eli ainoasta kokonaisesta päivästä jonka Vuokatissa vietimme. Lauantain vietimme pääasiassa Vuokattia ja Sotkamoa tutkien. 



Aamulla heräsimme aikaisin yhdessä Riian kanssa valmistamaan aamupalaa porukallemme. Minusta on ihan super kiva laittaa reissussa aamupala hieman hienommin kuin kotiolosuhteissa. Päivä lähtee paremmin käyntiin ja ittelle tulee tosi hyvä fiilis. Jopa aamu-uninen pikkusiskoni saatiin ylös sängystä, kun keittiössä odottaa tällainen aamupala!



Jos tällä aamupalalla ei lähde päivä käyntiin niin ei sitten millään! Aamupalan jälkeen äidit hoitivat jälkien siivoamisen (äidit olivat siis heränneet jo kauan ennen aamupalanlaittajia ja käyttäneet yhteistuumin koiran pitkällä lenkillä) ja tyttäret istahtivat sopuisasti eteisen peilin ääreen valmistautumaan päivään... Viimein kun kaikki olivat valmiita, otimme autot allemme ja lähdimme tutkiskelemaan Vuokatin ja Sotkamon antimia lomalaiselle...



Ensimmäisenä suuntasimme Vuokatti Sportin hiihtotunnelille. Hiihtotunnelin yhtedessä on myös muutamia putiikkeja joissa pistäydyimme. Ikävä kyllä osa tunnelilla aikaisemmin sijainneista puodeista oli ilmeisesti lopettanut, sillä puotien määrä oli selvästi vähentynyt viimevierailusta. Hiihtotunnelli sekä tunnelin läheisyydessä sijaitseva ensilumenlatu ovat kyllä selvästi todella suosittuja, sillä paljon näkyi hiihtäjiä molemmilla laduilla. Itseäni ei kyllä himottanut vielä lainkaan päästä ladulle. Hyi.




Tunnelilta päätimme lähteä Sotkamon keskustaan tutustumaan sen tarjontaan. Sotkamosta mieleeni jäi erityisesti kuvan kahvila Makea. Niin herkullisen näköiset tuotteet, sekä viihtyisä, moderni ja nuorekas kahvila. Ihmismäärästä päätellen myöskin hyvin suosittu paikka. Muita Sotkamosta mieleenjääneitä paikkoja olivat esimerkiksi Benettonin ja Pentikin myymälät, joista seurueemme teki hyviä löytöjä.



Poispäin Sotkamosta ajellessamme pistäydyimme matkan varrella oleviin paikkoihin, kuten esimerkiksi uuteen Angry Birds Activity puistoon. Vaikkei puiston tarjonta kohdistunutkaan erityisesti meidän seurueellemme, oli mielenkiintoista käydä tutustumassa uuteen aktiviteettimahdollisuuteen. Puisto vaikutti kyllä jokaisen naperon unelmapaikalta! Tänne täytyisi ehdottomasti päästä nuorempien serkkujen kanssa! Ehkäpä sitten pääsisin itsekkin kokeilemaan uutta puistoa serkkujen siivellä..




Angry Birds puiston jälkeen kävimme Kattikeskuksessa. Kattikeskus on myös aktiviteettikeskus Vuokatissa. Ulkoa löytyy skeittiparkki ja sisältä lumilautatunneli. Itsellä ei vielä aivan riitä lumilautataidot lumilautailuun kyseisessä tunnelissa, mutta onneksi tunnelista löytyy tekemistä myös muille kuin lumilautailijoille. Viimeksi kun olimme perheen kanssa Vuokatissa kävimme nimittäin siskoni kanssa harrastamassa Snow tubingia elikkä rengaslaskua tunnelissa. Ensin hissillä renkaan kanssa ylös ja mäen päältä renkaalla laskien alas ja on muuten hauskaa! Suosittelen kokeilemaan jos vierailette Vuokatissa! Kattikeskuksesta löytyy myös pieni myymälä, joka myy vaatteita sekä laskettelu- ja lautailuvälineitä.



Kiertelyn jälkeen pistäydyimme ensin lenkittämässä meidän hauvelin mökillä, jonka jälkeen suuntasimme Amarilloon syömään. 




Meidän tulee käytyä syömässä Amarillossa aivan liian harvoin, varsinkin kun itse tykkään tosi paljon tulisesta/mausteisesta ruuasta. Tällä kertaa söin pork pocketin ja tykkäsin kovasti! 



Illallisen jälkeen ajelimme suoraan Bowling Circukseen hohtokeilaamaan. Keilailu on myös yksi niitä asioita joita tulee tehtyä aivan liian harvoin!



Hohtokeilaus meni omalta osaltani ihan hyvin ja sain porukan korkeimmat yhteispisteet. Keilasimme yhteensä kaksi tuntia, mikä oli mielestäni oikein sopiva aika kuusihenkiselle porukalle. Yleensä lyhyessä ajassa ehtii just ja just päästä siihen keilaamisen makuun, erityisesti jos edellisestä kerrasta on reilu vuosi aikaa!





Keilailun jälkeen palasimme takaisin mökille ja laitoimme saunan lämpiämään. Täytyy kyllä sanoa, että mökkimme sauna oli aivan ihana! Toisin kuin kotona mökin saunassa olisi voinut olla vaikka koko illan! Illalla saunan jälkeen oli ihana köllähtää "hotellilakanoihin".

Tässäpä kokonaisuudessaan ensimmäinen matkablogi. Mitä tykkäsitte? Kiinnostaako video toissaviikonloppuna heitetystä Helsingin reissusta? Myös muut toivomukset postauksien suhteen ovat tervetulleita!

Näkemisiin!

8.11.2015

Isänpäivä ilman Isää

Minulla on ikävä. Minulla on suunnaton ikävä.

Tänään on ensimmäinen isänpäiväni ilman isää. Tänään ikävä moninkertaistuu ja edellisen vuoden isänpäivä-muistot tulevat mieleen. Viime isänpäivänä isäni ollessa aamupalalla avustajan kanssa, vein iskän eteen keittiön pöydälle edellisenä iltana kirjoittamani runon sekä kuvakollaasin, jonka olin tehnyt. Meillä isänpäivän sekä äitienpäivän perinteisiin on kuulunut pienimuotoinen muistaminen joka vuosi ja yleensä aina jonkunlaisen runon olen raapustanut. Tämä vuosi oli erilainen. Isänpäivärunossani korostui erityisesti isäni sairaus sekä sen mukanaan tuoma haikeus ja epävarmuus jatkosta. Olisiko tämä mahdollisesti viimeinen isänpäivä yhdessä? Tuntui tärkeältä saada kirjoittaa isälle omista ajatuksista ja tunteista. Isäni reaktiosta päätellen, isällänikin ajatukset olivat hyvin samanlaiset, sillä kun isäni alkoi runoa lukemaan, kyyneleet alkoivat valua hänen silmistänsä. Hain nenäliinan ja pyyhin isäni kyyneleet. Kyynelten virta jatkui. Tuntui, että isäni unohti itkiessään hengittämisen tärkeyden, joten täytyi välillä muistuttaa että "muista hengittää". Oli todella koskettavaa nähdä iskän liikuttuvan runostani.

Olen julkaissut kirjoittamani runon myös facebookissa, minkä kautta se on saanut paljon tykkäyksiä, kommentteja ja positiivista palautetta. Kukapa olisi arvannut, että vartissa kirjoitetusta runosta tulisi niin merkittävä niin minulle ja isälleni kuin myös runon lukeneille. Ehkäpä tilanne avautui myös muille runon kautta, sillä monien ihmisten tietämys isän sairaudesta oli perustunut lähillä arvailujen ja kuulopuheiden varaan.

Kuinka sitten vietän ensimmäistä isänpäivää ilman isää? Oikeastaan vaikeinta oli edellisenä päivänä saamani kommentit asiakkailta töissä. Monet asiasta tietämättömät toivottelivat hyvää isänpäivää (Eräs asiakas muun muassa totesi, että hänelle ei tullut mieleenkään että minulla ei olisi isää, sillä olen niin nuori. Valitettavasti ainahan sitä ei voi iän mukaan kertoa ovatko vanhemmat elossa tai ylipäätänsä mukana lastensa elämässä. Tarinoita on monia.) sekä kyselivät kuinka aion ensimmäisen isänpäivän ilman isää viettää ja toivottelivat voimia. Kun pääsin töistä kotiin, oli pakko antaa itkun tulla ja päästää kommenteista sisälle patoutunut paha olo pois. Isänpäivän aamuna olo oli kuitenkin hyvin paljon samanlainen kuin lauantaina. Ikävä oli suunnattoman suuri ja tuli tunne, että voi kun isä odottaisi siellä aamupalapöydässä runoa samalla  tavalla kuin edellisenäkin vuonna. Päivä kuitenkin lähti käyntiin ja sujui ihan mukavasti kuin normaali sunnuntai konsanaan. Äitini leipoi ukille täytekakun, joten kävimme isänpäiväkahveilla mummolassa. Illalla ajattelin käydä viemässä isän haudalle kynttilän ja toivottamassa siten rakkaalle iskälle hyvää isänpäivää.

Toivon, että te onnittelitte isää ja/tai ukkia tänään halauksin, kortein, leipomuksin tai jotenkin muuten. Muistittehan erityisesti kertoa kuinka tärkeä isänne tai ukkinne on teille, sillä koskaan ei voi tietää oliko tämä isänpäivä se viimeinen. Samoin tietenkin myös äitienpäivänä! Koskaan ei voi korostaa liikaa rakkauttaan vanhempiaan ja isovanhempiaan kohtaan! He toden teolla ansaitsevat kaiken sen rakkauden.



Ja loppuun vielä viimevuotinen isänpäivärunoni;

Ei muserru mies vaikka vie sairaus jalat alta, Ei hymy hyydy vaikka vettä satas taivahalta. 

Vahva vaikkei lihakset kanna, Tehdä kaikkea toivomaasi anna.

Ihaillen sua katson aina ylöspäin, Vaikeinakin päivinä pystypäin.

Muistellen yhteisiä retkiä, Opettavaisia ja hauskoja retkiä.

Toivoisin sun vielä jaksavan sillä en ikinä sua haluaisi menettää, En tiedä kuinka voisin kaikesta kiittää.

Vierii kyyneleet mun surun iltaisin, Oi ISÄ rakas kultaisin.

2.11.2015

MY DAY 26.10.2015

6:30 Siskon herätyskello soi ja herään siihen, mutta en aio nousta ylös ennen oman herätyskellon sointia

7:00 Oma herätyskello soi, samantien ylös ja aamupalalle

7:20 Puen päälle, selailen somet ja etsin kukkaroa, joka on tietenkin kadoksissa juuri nyt kun sitä tarvitsisi

7:40 Starttaamaan autoa sateisen harmaaseen maanantai-aamuun

7:45 Auto käynnissä, musat pauhaa ja lämmityskin alkaa pikkuhiljaa toimia, joten nokka kohti terapiaa

8:15 Ajoissa paikalla, joten minulle jää aikaa vielä kuunnella pari kappaletta musiikkia autossa ja selailla samalla somea

8:30 Terapia alkaa

10:02 Terapia loppuu ja kotia kohti

10:35 Kotiin saavuttuani riehuleikki koiran kanssa sohvapöydän ympärillä. Kotoa ei tarvitse olla kuin pieni hetki poissa ja joka kerralla samanlainen sekoaminen.

11:14 Huomaan nuokkuvani sohvalla, joten suljen silmäni hetkeksi aikaa

11:30 Sohvalla makoilu ja silmien kiinni pitäminen ei kuitenkaan tunnu auttavan, joten päätän alkaa tekemään ruokaa

12:10 Ruoka valmista, annos lautaselle ja kameralla kuva blogiin. Kuvatessa tulee kamala hinku päästä maistamaan, että maistuuko valmistamani ruoka yhtä hyvältä kuin se näyttää.




12:40 Olipa hyvää, mutta jälkkärillekkin jäi vielä tilaa.. Onneksi jääkaapista löytyy vielä eilen liian kirpeistä kotimaisista omenista valmistettua omenakaurapaistosta. Paistosta ja italialaista vaniljajätskiä, BUENO!

13:00 Jälkkärin jälkeen katsastan kelloa ja tajuan, että puolen tunnin päästä pitäisi olla siskon kuvattavana hänen mediakasvatuksen tunnilla, joten nopsaan meikkiä naamaan ja tukka suoraks. 



13:55 Studiolla säätämässä valoja ja aloittelemassa kuvausta siskon kanssa

15:00 Kuvaukset ohi ja nyt katsomaan mitä saatiin aikaiseksi...

15:17 Siskon tunti loppuu, onneksi, sillä minua alkaa ahdistaa äänekkäät yläkoululaiset sekä omat koulumuistot.. Ei ole kyllä yhtään ikävä tänne!



15:45 Koululta kotiin ja sen jälkeen hakemaan kaupasta hieman jotain välipalaa

16:00 Välipalan jälkeen muistan, että tänään on tullut uusi Ravenswood-jakso, joka on pakko saada katsoa.

17:30 Hupsis, olipas tylsä jakso, sillä torkahdan jakson jälkeen.. Herään kuitenkin siihen kun äiti kutsuu syömään

18:00 Syötyäni lähden viemään isän haudalle kynttilän, jonka jälkeen lämmitän uunia sen ajan kun äitini käyttää koiran lenkillä. Nautin leivinuunin lämmöstä todella paljon koleina syksyiltoina. Minusta on niin ihana vain lämmitellä tulen ääressä villasukat jalassa ja käpertyneenä vilttiin.

20:15 Syömme äitini kanssa iltapalaa, jonka jälkeen iltatoimet ja äkkiä peiton alle lämpimään. Illalla yleensä tulee katsottua vielä youtube-videoita tai selailtua muuten vaan somea.

23:05 Kauniita unia!