22.6.2016

Uusia tuulia blogimaailmassa

Heipähei ihanat blogini lukijat!

Muutosten tuulet ovat puhaltaneet elämässäni melko voimakkaasti tänä vuonna, joten nyt on blogin vuoro saada osansa näistä tuulista. Välivuosiblogin on nimittäin aika siirtyä syrjään (ja EI, en ole saanut opiskelupaikkaa AINAKAAN TOISTAISEKSI, vaan tuloksia odotellaan..), sillä haluan päästä luomaan laajempaa sisältöä, joka ei keskity ainoastaan välivuoteen, koska on puuduttavaa koko ajan muistuttaa itseään siitä, että on välivuodella ja ilman opiskelupaikkaa. En halua jämähtää paikoilleen miettimään kouluun pääsemistä, vaan pyrin pääsemään eroon näistä ajatuksista. Tottakai kouluun pääsemisestä muistuttaa jatkuvasti ympäristö ja sen luomat paineet, mutta pyrin olemaan ajattelematta asiaa sen enempää. Ikävä kyllä ainakin omalla kohdallani välivuosi muistuttaa jatkuvasti omasta huonoudesta ja epäonnistumisesta, mikä painaa pitkässä juoksussa omaa mielialaa alaspäin. Muutto uuteen kaupunkiin on saanut minut ajattelemaan asioita eri näkökulmasta ja tuonut elämääni niin paljon uusia asioita, että ajattelin jättää välivuosiblogin taakseni ja siirtyä elämässä eteenpäin myös blogin kanssa.

SIISPÄ! Kutsunkin nyt sinut siellä ruudun toisella puolella uuteen maailmaan Seilori-Heidin kanssa osoitteeseen www.seiloriheidi.blogspot.com jatkamaan osaksi samoista aiheista kun täällä vanhassakin blogissa, mutta tutustumaan myös aivan uudenlaiseen sisältöön! Toivottavasti liitytte seuraan!

Välivuosi Heidin kanssa kiittää ja kuittaa! Olette ihania!

17.5.2016

MUISTOJA

Tänään tulee kuluneeksi vuosi isäni kuolemasta. On tullut aika käydä läpi ikävät muistot vuoden takaa. Olen käynyt läpi vuoden takaisia muistoja tottakai jo monta kertaa, mutta nyt niitä muistoja eletään päivä tai viikonpäivä kohtaisesti. Muistellaan mitä tapahtui päivinä ennen kuin isäni nukkui pois ja mitä tapahtui tuon ikävän päivän jälkeen. Katsoin parhaaksi tulla muistelemaan näitä muistoja kotiin, sillä yksin omissa oloissa muistelu olisi varmasti käynyt todella raskaaksi. Nyt olen lähellä äitiäni ja siskoani, sekä isäni hautaa, jotta voin käydä viemässä haudalle kukkia ja kynttilän.

Muistot alkoivat palailla pieninä osina jo matkalla kotiin sunnuntaina. Oikeastaan muistot palasivat mieleeni keskustellessani tänä keväänä valmistuvien ystävieni kanssa ylioppilaskokeiden tulosten julkistamisesta. Samalla tajusin, että oli kulunut vuosi siitä viikonpäivästä, kun isäni kuoli. Isäni kuolinpäivää seuraavana päivänä nimittäin tuli ylioppilaskokeiden tulokset ja harmittelin sitä, että isältäni jäi ne näkemättä. Kuten jäivät myös ylioppilasjuhlani.

Seuraavat muistot tulivat linja-auton kulkiessa sen sairaalan, jossa isäni kuoli, ohi. Vietimme sairaalassa ehkä pisimmältä tuntuneen aamuyön ikinä. Muistan vieläkin kuinka tyhjältä olo tuntui. Koko kroppa tuntui olevan voimaton. Itku ja suru tulivat aaltoina. Välillä tuntui, että kyyneleet yksinkertaisesti loppuivat. Täytyi pitää tauko. Sairaalasta ei ole kuitenkaan jäänyt "kauhukuvaa", vaikka kokemukset siellä olivat todella rankkoja, mutta tottakai jonkinlaisia tuntemuksia mieleen palaa joka kerran kun sairaalan ohi kuljetaan.

Ensimmäisenä kotona menimme äitini kanssa käymään äitini vanhempien luona. Siellä käydessä minulla tuli sellainen olo, että onneksi ollaan nyt hieman iloisemmissa merkeissä. Mummoni ja ukkini olivat niin iloisia, kun menin ensimmäisenä tervehtimään heitä tultuani kotiin. Viimevuonna samana päivänä halusimme mennä kertomaan suru-uutisen paikan päälle sen sijaan, että olisimme kertoneet sen puhelimessa. Olen todella onnellinen siitä, että menimme. Oli tärkeää olla toistemme tukena siinä hetkessä.

Tänään ikävä kertautuu ja muistot tulevat mieleen entistä vahvempana. Tänään laitoin kynttilän palamaan heti aamusta isäni muistolle. Tänään aion myös lukea kaikki adressit sekä katsoa hautajaisiin tekemäni muistovideon. Tänään julkaisen myös teille runon, jonka ensimmäisen säkeistön kirjoitin sinä yönä kun isäni kuoli. Loput olen kasannut tässä vuoden mittaan aina, kun ikävä on alkanut painaa mieltä tai taakka on tuntunut liian painavalta. Joten siis tänään isää muistellen, tässä teille kirjoittamani runo;



On kello kolme yöllä kun puhelin soi, ajattelin vaan et ei tää totta olla voi. Kehon valtaa shokki joka jalat alta vie, tähänkö päättyy meidän yhteinen tie. Muistan kun sanoin sulle heipat ja tsemppiä, mut en ois silti uskonut, et nyt ois sun aikasi lähteä. Matkal nyt taivaskin meidän kanssa itkee, samal kun enkelit saattaa sut taivaan portin viereen. On matka pitkä ja lohduton kun olo on tuskaisa ja turvaton. Kun vihdoin vierelles pääsen ja katson kun nukut unta syvintä, ei tunne enää sun sykkivää sydäntä. Mieles pyörii kysymykset; Mikä mahtoi olla sun ajatus viimeinen? Oliko mieli rauhaisa vai kiireinen? On yö pitkä ja olo voimaton, on mieli katkera, ikävä mitä valtavin. Aamulla pelastava enkeli meidät kotiin tyhjään saattaa ja huolta meistä surevista kantaa. Vaik tiesi sun pois lähtevän, jätit taakses surun ikävän. Toivon et nähdään viel joskus tuolla toisella puolen, paikas jos häviää murheet ja huolet. Ja niin alkoi polku pitkä ja yksinäinen, tie surun ja menetyksen.

Isän muistoa kunnioittaen ja isää ikävöiden,

Heidi

14.4.2016

MUUTTOPUUHIA

Täällä ollaan, hiljaiselosta huolimatta! Muutto ja pääsykokeet ovat tuoneet elämään mukavasti ohjelmaa viimeaikoina.. Nyt kuitenkin muutto alkaa olla sillä mallilla, että olen ehtinyt hieman panostaa blogiinkin. Tällä kertaa palataan pari viikkoa ajassa taaksepäin siihen päivään, kun oli aika pakata muuttoauto ja suunnata kohti uusia haasteita. Tuntuu ihan hullulta se, että muuttopäivästä on aikaa jo lähes kaksi viikkoa! Aika on mennyt todella nopeaan.. Mutta kurkataan nyt miten se tavaroiden pakkaus meikäläiseltä oikein luotti...



Pahoittelut blogin hiljaisuudesta, mutta nyt on aika panostaa pääsykokeisiin täysillä! Lupaan, että kun jaksatte odottaa kesään, on tulossa paljon matskua tänne blogin puolelle! Tuutte vielä lukemaan mun postauksia kyllästykseen saakka.. ;)

Kuulemisiin!

28.3.2016

Tilannepäivitys

Heipähei taas pitkästä aikaa!

Minusta tuntuu, että olisi tilannepäivityksen aika, nimittäin en enää kohta itsekkään pysy kärryillä, että missä mennään. Nimittäin; lauantaina oli mun viimeinen työpäivä! Tämä siis luonnollisesti kertoo siitä, että muutto alkaa olla jo melko lähellä. Muutto tapahtuu siis tällä viikolla, tarkkaa päivää ei ole vielä kuitenkaan lyöty lukkoon (ei sillä, hyvä niin, koska ainuttakaan tavaraa en oo vielä pakannu).

Lauantain viimeinen työpäivä oli haikea, sillä tuntui todella omituiselta, kun kaikki toivottelivat hyviä jatkoja ja antoivat heippahaleja. Nytkö en enää olisikaan täällä töissä? Suhteellisen monta vuotta kuitenkin takana näiden aivan huikeiden työkavereiden kanssa ja nyt en enää näkisikään heitä joka päivä. Ja mikä pahinta, kaikki tuntuu niin lopulliselle. Ehkä juuri se LOPPU pelottaa minua. Olen kuitenkin ihan hurjan kiitollinen siitä, kun olen saanut työskennellä juuri tässä kyseisessä työpaikassa ja juuri näiden tiettyjen ihmisten kanssa. En olisi voinut toivoa parempaa! Joten työkamut, jos luette tätä; KIITOS. Koko sydämeni pohjasta.

Töiden loppumisen jälkeen on ollut vähän epätodellinen ja tyhjä olo. Ei tarvitsekaan aamulla lähteä töihin, vaan täytyy itse keksiä päivän sisältö. Onneksi oli pääsiäinen ja äiti ja sisko olivat kotona, joten sitä tekemistä luonnollisesti oli. Mutta entäs nyt, kun muuton jälkeen onkin ihan yksin? Ei voi kuin toivoa, että sitä sisältöä löytyy elämään myös yksin ollessa. Tietysti pääsykokeisiin lukeminen tuo elämään oman sisältönsä, mutta täytyyhän sitä tehdä jotain muutakin kun vain lukea pääsykokeisiin. No mutta tätä on turha murehtia vielä tässä vaiheessa. Sen näkee sitten, kun on muuttanut, että miten se elämä uudella paikkakunnalla lähtee siitä muovautumaan.

Innolla kuitenkin edelleen uusia tuulia kohti! Blogin suhteenkin hieman uusia suunnitelmia, joista lisää sitten muuton jälkeen!Kiitos juuri sinulle, kun olet mukana mun elämän uusissa tuulissa!

Kuulemisiin, Heidi

18.3.2016

VIIKONLOPPUVIDEO

Moikkamoi ja mukavaa viikonloppua kaikille! Näin viikonlopun kunniaksi ajattelin julkaista teille tällaisen fiilistelyvideon viime viikonlopulta. Täällä Savossa puhalsi ainakin tänään melkoisen kylmä tuuli ja sää on pakastumaan päin ihanien aurinkoisten päivien jälkeen, joten on kiva palata katselemaan tällaisia videoita ihan kotisohvalta käsin. Toivottavasti tykkäätte! PS. Muistakaa tykkäillä ja tilailla mun youtube-kanavaa jos haluaisitte nähdä minulta enemmän videoita!



Kuulemisiin, Heidi

13.3.2016

Q&A - Kysymykset ja vastaukset

Heippahei! Tässä tulee Q&A postaus, johon pyytelin teiltä kysymyksiä muutama postaus taaksepäin. Kysymyksiä ei valitettavasti tullut kovin paljoa, mutta kysykää ihmeessä tästä eteenpäin koska vain mitä vain ja lupaan toteuttaa toisen postauksen kun kysymyksiä on kasassa riittävästi! Mutta nyt mennään niihin kysymyksiin;

Mitkä ovat lempielokuvasi, mitkä ovat jääneet mieleen ja mitä leffoja et ole vielä katsonut mutta haluaisit katsoa?

Ihana kysymys, sillä tykkään elokuvista todella paljon! Suosikkeja minulla on paljon, ulkomaisista esimerkiksi Taken- ja Outolintu-sarjat sekä Avatar. Kotimaisia suosikkejani ovat mm. Kätilö, Kulman pojat sekä Tie Pohjoiseen. Tässä siis tosiaan vain ne elokuvat, jotka näin äkkiä tulivat mieleeni.

Leffoja joita en ole nähnyt ja joita haluaisin katsoa on myös paljon! Haluaisin katsoa lisää kauhuelokuvia, koska olen vastikään innostunut kyseisestä scenestä ja olen tähän mennessä nähnyt ainoastaan huonoja kauhuleffoja. Lisäksi odotan innolla uutta Allegiant - Uskollinen elokuvaa, joka on siis jatko-osa Outolintu ja Kapinallinen elokuville. Tässä yhteydessä sanottakoon myös dokumenttielokuvat, sillä viimeisin katsomani elokuva oli Takaisin pintaan-dokumenttielokuva. Erityisesti haluaisin katsoa Tyler Oakleyn paljon kehutun Snervous-dokkarin.

Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia/haaveita sinulla on? Mikä olisi unelmiesi ammatti/työ?

Tämä on taas puolestaan niitä inhokkikysymyksiä. Tiedättehän, aina ylioppilasjuhlissa naapurin mummot kyselee, että "noh mikäs susta nyt sitten tulee isona"? No hitostako minä tiedän?! Mun tulevaisuuden haave on se, että pääsen ensinnäkin kouluttautumaan sekä tekemään minulle mielekästä työtä. Se mitä se on, on vielä arvoitus. Tällä hetkellä minua kiinnostaa yhteiskunnallinen puoli ja olenkin tänä vuonna hakemassa yliopistoon viimevuotisen ammattikorkean sijaan. Minkäänlaisia odotuksia sisäänpääsyn suhteen ei ole, sillä näin viimevuonna kuinka vaikeaa se todellisuudessa on. Toivon vain, että jaksan panostaa pääsykokeisiin ihan täysillä ja tehdä kaikkeni sen eteen, että pääsisin sisään. Ei voi kun pitää sormet ja varpaat ristissä ja toivoa, että kouluun pääsisi, sillä toinen välivuosi ei kiinnosta lainkaan.

Treenaatko jotenkin? Miten usein?

Lyhyt vastaus; En. Ikävä kyllä. Tiedostan tilanteen ja tunnen syyllisyyttä siitä. Toivon, että se kipinä urheiluun löytyisi mahdollisimman pian, sillä tällä hetkellä sitä ei ole lainkaan ja se ei ole hyvä asia. Toivon, että uudet lenkkimaastot sekä uusi lähisali saisivat minut liikkeelle uudessa kaupungissa, sillä siellä kukaan ei tunne minua eikä voi tulla kommentoimaan tekemisistäni. Tällä hetkellä ehkä ahdistaa juuri se, että lenkkireitit ovat niin puhkikulutettuja ja salilla kaikki tuntevat sinut ja tietävät tarinasi. Ja tämän lisäksi minulla ei yksinkertaisesti ole energiaa liikkumiseen. En tiedä viekö työ minulta kaikki mehut vai mistä oikein tuulee.

Oletko ikinä harkinnut vlogaamisen aloittamista?

Olen. Vloggaus kiehtoo minua jossain määrin. Katson lähes päivittäin muiden vloggaajien videoita ja on siinä sivussa joskus juolahtanut mieleeni, että mitäs jos minäkin edes kokeilisin videobloggaamista. Joten jätän tästä pallon teille; Haluaisitteko TE nähdä minun tekevän videoblogeja?

Mitä kaikkea sä oot harrastanu?

Tanssi on varmaan ainut harrastus, jota olen oikeasti harrastanut. Harrastin siis nuorempana nykytanssia, mutta ikävä kyllä huono valmentaja sai minut lopettamaan. Uskoisin, että jos pääsisin nyt mukaan johonkin tanssiryhmään, niin nauttisin tanssimisesta edelleen.

Tanssin lisäksi olen ollut mukana muskarissa, partiossa, 4h kerhossa ja kuvataidekerhossa lapsena, mutta ne harrastukset eivät ole kestäneet pitkään. Lisäksi olin yhdessä vaiheessa kova heppatyttö ja kävimme aina tätini kanssa ratsastelemassa ja hoitamassa heppoja.

Osaakko sanoa, mikä päivä on ollu sun elämän paras päivä? 

Tää oli vaikea. En kyllä varmaan osaa sanoa mitään yhtä ja tiettyä päivää, mutta varmaan jokin ihana kesäpäivä perheen kanssa mökillä.

Onko sulla idolia tai esikuvaa?

Ehdottomasti äitini ja kummitätini Katja. Molemmat aivan käsittämättömän vahvoja supernaisia, joiden molempien kanssa on tullut koettua monenlaista, hyvää ja huonoa, mutta silti molemmat pysyvät aina rinnallani. On käsittämättömän hienoa kun saa olla tällaisten ihmisten ympäröimänä.

Mikä on sun motto?

Näitä on monia. Muun muassa blogini sivupalkissa oleva "However bad life may seem, while there´s life there is hope." Stephen Hawkingin elokuvasta Kaiken teoria. Mottojen lisäksi minulla on monia "voimabiisejä" kuten esimerkiksi Within Tempationin Whole world is watching sekä Passengerin Holes.

Lapsuuden paras muisto?

Näitäkin on varmasti monia, mutta vain harvoja enää muistaa. Tässä hetkessä mieleeni tuli esimerkiksi se kun saimme ensimmäisen koiramme sekä aurinkoisen ihanat kesäpäivät mummolassa serkkujen kanssa vesipyssyillä leikkien. Tietysti myös kaikki kesälomareissut olivat lapsena aivan huikeita juttuja!

Kerro siskostasi 3 hyvää ja 3 huonos puolta, voit kysyä myös häntä kertomaa! Samat sinusta!

Minä siskostani;

Hyvät:

1. Huumori. Meidän siskosten yhteinen huumorintaju on jotain ihan uskomatonta! En varmasti naura kenenkään muun kanssa niin paljoa kuin siskoni ja meidän huumori on vain meidän välistä. Muut katsovat varmaan että mitäköhän ihmettä nuo kaks vaan koko ajan räkättää... :D

2. Luotettavuus. Tätä ei varmaan tartte selitellä sen enempää. Sisko on sisko. Meidän jutut säilyy meidän välisinä.

3. Tyylitaju. Mun siskolla on tyylitajua toisin kun mulla. Oli kyse sitten vaatetuksesta tai sisustuksesta, niin sisko kyllä tietää mikä näyttää hyvältä.

Huonot.

1. Ikä. Tämän piikkiin voi oikeestaan laittaa kaikki kiukuttelut ja sellaset ikävät asiat. Toivon, että kun pikkusisko siitä vielä vähän kasvaa ja viisastuu niin eiköhän me aleta sit olla aikalailla samalla aaltopituudella, sillä nyt aina välillä tuntuu ettei ajatukset ihan täsmää.

2. Pomotus. Tääkin varmaan menee ton iän piikkiin, mut välillä pikkusisko meinaa vähän pomotella. Kotoa saattaa aina välillä löytyä sellainen drama queen, että isosiskokin jää niinsanotusti tossun alle.

Enkä keksinyt enää kolmatta!

Siskoni yritti keksiä minusta samalla tavalla, mutta totesi että olen paras isosisko ikinä, joten ei keksinyt sanottavaa. Vai liekkö oikeasti vain laiskuudesta johtuvaa... Who knows! Kuitenkin tämä kysymys toteutui vain toisinpäin!

Mutta tällainen postaus tällä kertaa, kertokaahan kommentteihin mitä tykkäsitte ja erityisesti toivoisin kommentteja siitä, haluaisitteko nähdä minun aloittavan vloggaamisen?? Huomenna alkaa minun toiseksi viimeinen viikko lapsuuden kodissani sekä nykyisessä työssäni... Vähän jänskättää, mutta ihana on kyllä päästä muuttamaan! Pian tulossa kuulumisia mun ensimmäisestä reissusta uuteen kotikaupunkiin sekä uuteen asuntoon, siispä kuulumisiin taas tältä erää!


24.2.2016

Uusia tuulia

Älä epäröi. Ole rohkea. Muunmuassa nämä asiat ovat minun tavoitteita tälle vuodelle.

Olen ihminen, joka pitää tutusta ja turvallisesta. Olen usein hieman varpaillani ja varovainen. Tuntuu, että minulta jää monta asiaa näkemättä ja kokematta, koska olen varautunut. Nämä piirteet sotivat monia muita piirteitäni vastaan hyvin vahvasti. Olen positiivinen, sosiaalinen ja nopeasti innostuva. Kuten ehkä arvata saattaa, tämä tekee asioista välillä hieman hankalia. Vaikka olisin johonkin asiaan tyytymätön, tyydyn siihen silti, sillä asia on vanha, tuttu ja turvallinen.

Tänä vuonna on aika tehdä asiaan muutos. Nyt on korkea aika hypätä uuteen ja tuntemattomaan, olla ennakkoluuloton ja rohkea. Minun kohdallani tämä siis tarkoittaa sitä, että on minun aikani "lentää pois pesästä" eli muuttaa pois lapsuudenkodistani ensimmäiseen omaan kotiin. Päätös syntyi oikeastaan jo ennen uutta vuotta, sillä minusta alkoi tuntua siltä ettei nykyisellä kotikaupungillani ole enää mitään tarjottavaa minulle. Kaipaan uusia kokemuksia, uusia ihmisiä sekä täysin uutta omaa elämää, jossa minä saan olla itseni herra.

Muutos ei tule varmasti olemaan helppo. Tulen varmasti ikävöimään erityisesti äitiäni ja siskoani sekä muita ihmisiä jotka jäävät tänne. Mutta se kuuluu asiaan. Voin hyvin samaistua äitini ajatukseen siitä, ettei hän voi loputtomiin minusta pitää minusta kiinni. Joskus on vaan pakko irtautua. Onneksi nykypäivänä yhteydenpito on helppoa ja vaikka välimatka on pitkä, toista voi nähdä esimerkiksi videopuhelun muodossa. Uskon ja luotan siihen, että se helpottaa koti-ikävää tarvittaessa. Mutta koska nyt tuli sellainen fiilis, että on päästävä pois, niin se on vain lähdettävä! Muuten tänne jämähtää loppuiäkseen ja sitä en halua.

Muutoksen tuulia siis ilmassa. Pysykää kuulolla niin kuulette jo pian lisää ja pääsette ehkä mukaan muuttopuuhiin!

Kuulemisiin, Heidi

21.2.2016

Missä mä oon reissannu?

Heipä hei, täällä taas kirjoitellaan!

Tänään onkin vuorossa hieman erilaista postausta, nimittäin hieman tarinointia minun ulkomaanmatkoistani. Päätin, että jätän Suomen matkustelut kokonaan pois, joten voidaan keskittyä ulkomaanmatkoihin. En ole matkustellut paljoa ja matkat joita olen tehnyt, ovat sijoittuneet hyvin lähelle kotimaata. Mutta aletaan käymään reissut läpi aikajärjestyksessä...

1. Ruotsi, Tukholma

Ensimmäinen ulkomaanmatkani oli siis risteily Ruotsiin. Ensimmäinen kerta isossa laivassa ja ensimmäinen kerta ulkomailla. Rakastan vettä ja veneilyä, joten laivamatkustaminen oli kyllä mieluisa kokemus. Ruotsin reissu oli siis järjestetty ryhmämatka, mikä oli mielestäni todella yksinkertainen ja helppo tapa reissata, sillä bussi kuljetti meidät miltei kotipihasta Helsinkiin terminaaliin, laiva kuljetti Tukholmaan ja Tukholmassa taas bussi mukana. Ei tarvinnut itse oikeastaan huolehtia juuri mistään. En muista tarkalleen minkä ikäinen olin Ruotsissa käydessämme, mutta joka tapauksessa olin silloin alakoulussa. Tarkimmat muistikuvat tuolta reissulta minulla on Vasa-museosta, joka oli mun mielestä ihan mielettömän mielenkiintoinen ja hieno, sekä korvakoruista, jotka isäni minulle laivalta osti. Eivät ole varmaan edes aidot, mutta ne ovat edelleen yksi minun tämän hetken suurimmista aarteistani.

2. Venäjä, Kirishi 15.-19.5.2013

Venäjänmatka yhdessä lukioaikaisen venäjänryhmäni kanssa puolestaan on jättänyt jälkeensä huomattavasti enemmän muistikuvia kuin ruotsinmatka. Ensinnäkin kaikki alkoi ihan käsittämättömän huonosti, sillä en ollut herännyt keskellä yötä soivaan herätyskelloon, vaan heräsin siihen kun ystäväni koputtaa oveeni. Eli toisinsanoen, tuli aika kiire lähtö. Onneksi olin tällä kertaa pakannut kaikki tavarani eväitä lukuunottamatta valmiiksi edellisenä iltana. Pommiin nukkumisesta huolimatta olimme aikataulussa, ONNEKSI.

Matkustimme koko matkan (n. 700km) Kirishiin linja-autolla. Uskokaa tai älkää matka meni mielestäni todella nopeasti, vaikka matka oli pitkä ja tapahtumarikas, enkä myöskään oikein osaa nukkua matkustettaessa. Matka ei ollut täysin mutkaton, vaan oikeastaan linja-auton kanssa meni kaikki mahdollinen pieleen. Pakki ei toiminut, ilmastointi meni rikki ja kaikkea muuta mahdollista. Matka kesti yhteensä yli 20 tuntia (oletus oli n. 8h) ja matkan aikana ehdittiin pelätä monta kertaa, että pääsemmekö lainkaan perille, sekä läkähtyä lähes kuoliaaksi tulikuumassa linja-autossa. Lisäjännitystä matkaan toi tietenkin venäläinen liikenne.

Perille kuitenkin loppujen lopuksi päästiin ja perillä meitä odottivat meidän host-perheet, joissa majoituimme reissun ajan. Minä ja ystäväni Essi majoituimme perheeseen johon kuului äiti, minua vuotta nuorempi poika Egor sekä vuoden pikkusiskoani vanhempi tyttö Anastasia. Meillä sattui Essin kanssa tosi hyvä tuuri, koska meidän perheen äiti oli englanninopettaja, joten pärjäsimme melko hyvin englannilla. Toisilla ryhmäläisistämme oli ollut hieman vaikeuksia kommunikoinnissa, sillä heidän perheensä eivät olleet osanneet niin hyvin englantia, joten sanakirja oli ollut kovassa käytössä.

Reissusta on jäänyt hyvin myös mieleen se, kuinka kesäistä Venäjällä oli vierailumme aikana. Olimme kaikki varautuneet lämpimin vaattein, mutta Kirishissä oli shortsikelit. Lisäksi muistan kuinka kipeä olin. Yskänlääkkeen ja särkylääkkeen voimalla mentiin. Kirishissä vierailimme mm. koulussa, museossa sekä karusel-nimisen tanssiryhmän treeneissä. Yhtenä päivänä vierailimme Pietarissa.

Kaikenkaikkiaan todella mukava ja muistorikas reissu. Matkalta jäi mukaan ennenkaikkea kokemusta ja tietämystä venäläisestä kulttuurista ja elämästä sekä monta hyvää ystävää joiden kanssa tulee pidettyä edelleen yhteyttä. Venäläiset vierailivat myös meidän koulussa, sillä koulumme ovat ystävyyskoulut.




3. Tanska, Kööpenhamina 7/2014

Tuorein ulkomaanmatkani oli heinäkuussa 2014. Matkustimme siskoni kanssa siskoni kummin luo Kööpenhaminaan. Tämä oli ensimmäinen matkani, jonka tein lentokoneella. Minulla itselläni ei ole sen kummempaa lentopelkoa, mutta siskoni pelkäsi hieman tai ainakin jännitystä oli ilmassa. Lennot menivät kuitenkin ihan onnistuneesti ja mikä ihmeellisintä myös suunnistaminen lentokentällä onnistui kun vain osasi lukea opasteita.

Kööpenhaminassa oli heinäkuussa lähemmäs 30 astetta lämmintä, eli tosi lämmintä. Paljon tuli pyöräiltyä paikasta paikkaan ja siis ihan uskomatonta, miten hyvä siellä oli pyöräillä! Voi kun suomessaki ois tollanen pyöräilykulttuuri. Parhaita muistoja Tanskasta ovat tietenkin Tivoli ja pieni merenneito-patsas. Lisäksi kävimme shoppailemassa Fisketorvetissa ja Fieldsissä. Kävin myös Tanskassa uimassa ensimmäistä kertaa meressä. Ranta oli aivan ihana ja ihmiset istuivat rannalla viettäen iltaa esimerkiksi nuotion ääressä. Tuli fiilis kuin olisi ollut Yhdysvalloissa.

Matkan aikana törmättiin myös tällaisten isojen kaupunkien negatiivisiin puoliin. Istuessamme ostoskadun kulmauksessa jäätelöllä, meidän vierestä kuului yhtäkkiä kamala pamaus ja samassa silmänräpäyksessä paikalle pölähti pakettiautollisia poliiseja. Kesti ehkä hetken edes tajuta mitä tapahtuu. Ampuiko joku vai oliko se pommi? Ensimmäisen pamauksen jälkeen paikalta juoksi pois ihmisiä erityisesti pienten lasten kanssa. Sitten kuului toinen pamaus ja katsoin siskoani joka oli kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni ja sanoi täristen; "Voidaanko me lähteä pois?" Siskoni siis sai paniikkikohtauksen tilanteessa. Minä ja siskoni kummi pohdimme, että mihin suuntaan uskaltaisi lähteä. Päätimme lähteä takaisin suuntaan josta tulimme, sillä siellä oli rauhallista. Palattuamme takaisin ostoskadulle emme tienneet pamauksista emmekä poliiseista mitään. Siskoni oli edelleen järkyttynyt ja päätimme pyöräillä takaisin siskoni kummin luo. Koko loppupäivän etsimme tietoa tapahtuneesta, mutta mitään ei selvinnyt ennen seuraavaa päivää. Matkalla ostoskeskukseen siskoni kummin ystävä kertoi keskustassa olleen Palestiinalaisten yhteenotto, jossa oli pidätetty noin 40 henkilöä. Pamauksesta ei selvinnyt sen enempää, mutta siis jonkunlainen mielenilmaus oli kyseessä.



Jokatapauksessa jokainen matka on ollut unohtumaton ja uskon, että minulla on vielä paljon nähtävää! Toivottavasti pääsisin käymään ulkomailla taas piakkoin! Eniten tällä hetkellä minua kiinnostavat rantalomakohteet, mutta saa nähdä minne tie seuraavaksi vie...

Kertokaas, mitä piditte tällaisesta postauksesta? Mistä muusta haluaisitte kuulla tarinoitani?

PS. Kysymyspostaukseen kaipailisin edelleen lisää kysymyksiä! Jos sinulla on jotain kysyttävää esimerkiksi näistä matkoista tai mistä tahansa muusta, jätä ihmeessä kysymyksiä kommenttiboxiin! Iso kiitos teille, jotka olette kysymyksiä jo lähettäneet!

Tällaista tällä kertaa, ei muutakuin kuulumisiin!

13.2.2016

Lauantai-ilta + Q&A

Hellurei ja ihanaa viikonloppua! 

Viikko duunia takana ja huomenna sunnuntaina ansaittu vapaapäivä. Tosi ristiriitaiset fiilikset aina vapaapäivien suhteen, koska toisaalta haluais tehdä kaikkea mahdollista, mutta toisaalta haluais olla tekemättä mitään. Fiiliksen pohjalta siis varmaan mennään huomenna.

Tänään päivä meni töissä ja kotiin tullessa siskoni kysyi ensimmäisenä, että lähdetäänkö hakemaan pitsaa. PITSAA? Siitä on ihan sairaan kauan kun ollaan viimeks syöty pitsaa. Voin kyllä kertoa, että hyvää oli! Ruokapöydässä oli taas hymy herkässä, kun pidettiin mammalle some-oppituntia mm. facebook-kuvien ottamisesta.  Silloin kun meillä on hauskaa, niin meillä on sit kans oikeesti hauskaa ja tälläkin kertaa vatsalihakset sai kunnon treenin ja äidiltä valui kyynel silmäkulmasta kun siinä tyttöporukalla kikateltiin. 

Ruuan jälkeen päätettiin siskon kanssa lähteä ajelulle, jotta saataisiin välillä auto lämpimäksi. Oon kyllä niin surkee ajamaan, etenkin talvisin, että ois melkein parempi antaa toi auto jollekkin lainaan talveksi, että sillä tulis ajettua. Mutta nyt kuitenkin ajeltiin, vaikka keli olikin liukas. Oltiin sellaisella autolla liikenteessä, jossa ole aux-liitintä, saatika mitään bluetooth yhteyksiä, joten kuunneltiin hanskalokerosta löytyneitä vanhoja cd-levyjä! Keksittiin pitää kilpailu siitä, että kumpi tunnistaa nopeammin biisin ja laulajan. Sanottakoon kuitenkin, että levyjen omistajalla oli pieni etumatka tässä kisassa, mutta oli kyllä silti ihan mielettömän kiva kisa! 

Nyt saunanraikkaana uusien blogijuttujen ideointia ja siitä puheen ollen pyytäisinkin teitä jättämään tämän postauksen kommenttiboksiin mahdollisimman paljon kysymyksiä minulle! Kaikki kysymykset maan ja taivaan väliltä siis KOMMENTTIBOKSIIN, kiitos. Ajatuksena ois siis toteuttaa Q&A - kysymykset ja vastaukset-postaus ja ei vastauksia ilman kysymyksiä, joten nyt kysymyksiä tulemaan! Mitä enemmän kysymyksiä sen parempi!



Nyt oikein leppoisaa viikonlopun jatkoa sinne ruudun toiselle puolelle, kuulumisiin!

PS. Oikein ihanaa ystävänpäivää


17.1.2016

Uusi vuosi & uudet kujeet


Heippa vaan pitkästä aikaa ja oikein ihanaa uutta vuotta 2016

Joulun tiiviin postailun jälkeen pidin pienen hengähdystauon blogista ja nyt on taas kiva aloittaa hieman säännöllisempi kirjoittelu. Joulu meni todella rauhallisesti ja mukavasti kotona perheen kanssa. Joulun jälkeen muutama päivä töitä ja sitten taas pitkä viikonloppu uuden vuoden vaihtuessa. Teki kyllä tosi hyvää kotona oleminen ja perheen kanssa aikaa viettäminen! Paluu normaaliin arkeen onkin sitten tuntunut hieman vaikealta, mutta niin paljon on kivoja juttuja tulossa, että eiköhän niiden voimalla jaksa tsempata etiäpäin! Toivottavasti myös kaikilla teillä oli mukava joulu ja uusi vuosi!


On ollut ihana huomata, että vaikken ole postaillut vähään aikaan, on blogissa silti riittänyt vierailijoita, eli selvästi kiinnostusta kuitenkin löytyy! Toivonkin, että uskaltaisitte esittää rohkeasti toiveita blogini suhteen, sillä haluan toteuttaa postauksia, jotka kiinnostavat mahdollisimman montaa teistä! Näin uuden vuoden kunniaksi olen suunnitellut toteuttavani ainakin parhaita paloja 2015 - postauksen, sekä kysymyspostauksen. Varmasti kevään mittaan tulen kirjoittelemaan myös paljon opiskeluun, hakemiseen ym. ajankohtaisiin asioihin liittyviä postauksia. Kiinnostaisiko teitä tietää vuoden 2016 tavoitteitani ja suunnitelmiani postauksen muodossa tai esimerkiksi nähdä kuulumisiani videolla? Tai luetteko mielummin pitkiä kirjoituksia vai katseletteko sen sijaan kuvia? Mitä muuta te haluaisitte nähdä? Kaikki ehdotukset ovat tervetulleita! Olkaa rohkeita!


Minulla on todella mahtava fiilis tästä vuodesta, sillä jo näiden parien ensimmäisen viikon aikana on tapahtunut paljon ihania asioita! Viime vuosi oli elämäni kamalin vuosi, joten uskon, että tästä vuodesta tulee huikea! Tehdäänhän yhdessä tästä vuodesta loistava?


Kuulemisiin!