Isänpäivä ilman Isää

Minulla on ikävä. Minulla on suunnaton ikävä.

Tänään on ensimmäinen isänpäiväni ilman isää. Tänään ikävä moninkertaistuu ja edellisen vuoden isänpäivä-muistot tulevat mieleen. Viime isänpäivänä isäni ollessa aamupalalla avustajan kanssa, vein iskän eteen keittiön pöydälle edellisenä iltana kirjoittamani runon sekä kuvakollaasin, jonka olin tehnyt. Meillä isänpäivän sekä äitienpäivän perinteisiin on kuulunut pienimuotoinen muistaminen joka vuosi ja yleensä aina jonkunlaisen runon olen raapustanut. Tämä vuosi oli erilainen. Isänpäivärunossani korostui erityisesti isäni sairaus sekä sen mukanaan tuoma haikeus ja epävarmuus jatkosta. Olisiko tämä mahdollisesti viimeinen isänpäivä yhdessä? Tuntui tärkeältä saada kirjoittaa isälle omista ajatuksista ja tunteista. Isäni reaktiosta päätellen, isällänikin ajatukset olivat hyvin samanlaiset, sillä kun isäni alkoi runoa lukemaan, kyyneleet alkoivat valua hänen silmistänsä. Hain nenäliinan ja pyyhin isäni kyyneleet. Kyynelten virta jatkui. Tuntui, että isäni unohti itkiessään hengittämisen tärkeyden, joten täytyi välillä muistuttaa että "muista hengittää". Oli todella koskettavaa nähdä iskän liikuttuvan runostani.

Olen julkaissut kirjoittamani runon myös facebookissa, minkä kautta se on saanut paljon tykkäyksiä, kommentteja ja positiivista palautetta. Kukapa olisi arvannut, että vartissa kirjoitetusta runosta tulisi niin merkittävä niin minulle ja isälleni kuin myös runon lukeneille. Ehkäpä tilanne avautui myös muille runon kautta, sillä monien ihmisten tietämys isän sairaudesta oli perustunut lähillä arvailujen ja kuulopuheiden varaan.

Kuinka sitten vietän ensimmäistä isänpäivää ilman isää? Oikeastaan vaikeinta oli edellisenä päivänä saamani kommentit asiakkailta töissä. Monet asiasta tietämättömät toivottelivat hyvää isänpäivää (Eräs asiakas muun muassa totesi, että hänelle ei tullut mieleenkään että minulla ei olisi isää, sillä olen niin nuori. Valitettavasti ainahan sitä ei voi iän mukaan kertoa ovatko vanhemmat elossa tai ylipäätänsä mukana lastensa elämässä. Tarinoita on monia.) sekä kyselivät kuinka aion ensimmäisen isänpäivän ilman isää viettää ja toivottelivat voimia. Kun pääsin töistä kotiin, oli pakko antaa itkun tulla ja päästää kommenteista sisälle patoutunut paha olo pois. Isänpäivän aamuna olo oli kuitenkin hyvin paljon samanlainen kuin lauantaina. Ikävä oli suunnattoman suuri ja tuli tunne, että voi kun isä odottaisi siellä aamupalapöydässä runoa samalla  tavalla kuin edellisenäkin vuonna. Päivä kuitenkin lähti käyntiin ja sujui ihan mukavasti kuin normaali sunnuntai konsanaan. Äitini leipoi ukille täytekakun, joten kävimme isänpäiväkahveilla mummolassa. Illalla ajattelin käydä viemässä isän haudalle kynttilän ja toivottamassa siten rakkaalle iskälle hyvää isänpäivää.

Toivon, että te onnittelitte isää ja/tai ukkia tänään halauksin, kortein, leipomuksin tai jotenkin muuten. Muistittehan erityisesti kertoa kuinka tärkeä isänne tai ukkinne on teille, sillä koskaan ei voi tietää oliko tämä isänpäivä se viimeinen. Samoin tietenkin myös äitienpäivänä! Koskaan ei voi korostaa liikaa rakkauttaan vanhempiaan ja isovanhempiaan kohtaan! He toden teolla ansaitsevat kaiken sen rakkauden.

Ja loppuun vielä viimevuotinen isänpäivärunoni;

Ei muserru mies vaikka vie sairaus jalat alta, Ei hymy hyydy vaikka vettä satas taivahalta. 

Vahva vaikkei lihakset kanna, Tehdä kaikkea toivomaasi anna.

Ihaillen sua katson aina ylöspäin, Vaikeinakin päivinä pystypäin.

Muistellen yhteisiä retkiä, Opettavaisia ja hauskoja retkiä.

Toivoisin sun vielä jaksavan sillä en ikinä sua haluaisi menettää, En tiedä kuinka voisin kaikesta kiittää.

Vierii kyyneleet mun surun iltaisin, Oi ISÄ rakas kultaisin.